• Kirjaudu sisään
  • Kirjaudu ulos
article
stdClass Object ( [image_intro] => images/tammikuu_blogi.png [float_intro] => [image_intro_alt] => Työympäristö blogi banner kuva [image_intro_caption] => [image_fulltext] => [float_fulltext] => [image_fulltext_alt] => [image_fulltext_caption] => )

Vuodenvaihde toi taas mieleen työympäristöjen terveellisyyden, tai oikeammin työolojen kehittymisen viimeisen 15 vuoden aikana. Varsinkin vahvistettujen työperäisten meluvammojen osalta kehitys näyttäisi kovinkin hyvältä, eikä tärinätautienkaan osalta kehitystä pahempaan suuntaan ole näkynyt. Vamma on aina omalle kohdalle sattuessa henkilökohtainen tragedia, joten on todella hyvä, jos työstä aiheutuvat vammat saadaan estettyä.

Tästä herää kuitenkin kysymys: Kun vammat vähenevät, mitä tiedämme työoloista ja ovatko ne parantuneet merkittävästi ja pysyvästi?

Kun tein työtä työpaikkojen melujen ja tärinöiden selvittämisen parissa lähes 30 vuoden ajan, melutyöpaikkojen kehittäminen ei yrityksistä huolimatta ollut kovin kunnianhimoista. Paljon oli pyrkimyksiä ja suunnitelmia, mutta tehtyjen seurantaselvitysten perusteella altistavat työt tehtiin ja todennäköisesti edelleen tehdään, vuodesta toiseen, lähes samalla tavalla. Altistumisten suuruudet eivät juurikaan alene. Mikä siis on johtanut tähän ammattitautien vähenemiseen? 

Tapaturmavakuutuslaitoksen tietojen pohjalta vuodet 2005–2010 näyttävät olleen melko korkean ilmaantuvuuden vuosia. Esimerkiksi teollisuuden toimialoilla vuosittain vahvistettujen työperäisten meluvammojen ilmaantuvuus oli tuona aikana melko vakio, noin 15 tapausta kymmentä tuhatta työllistä kohden, mutta sitten alkoi tapahtua. 

Vuodesta 2010 alkoi lievä vuosittainen tippuminen vuoteen 2015 asti, mistä alkaen vahvistettujen ammattitautien määrät alkoivat selvästi vähetä kaikilta osin. Vuoden 2017 tilastoissa teollisuustyön meluvammojen ilmaantuvuus jää alle neljään tapaukseen/10 000 työllistä. Rakentamisen toimialalla trendi on täysin vastaava. Vuosina 2005–2010 ilmaantuvuus pysyi tasolla kymmenen tapausta/10 000 työllistä, mutta vuoden 2017 kohdalla ilmaantuvuus on enää luokkaa kolme tapausta/10 000 työllistä. 

Mikä siis on muuttunut? 

On tietysti selvää, että varsin pitkän altistumisen vaativat vammat eivät muutaman vuoden aikana häviä olemattomiin, joten muutoksia on tarpeen etsiä muualta kuin altistumisten alentumisesta. Vaikuttavia tekijöitä voi tarkastella esimerkiksi lainsäädännön muutoksista. Vanhassa ammattitautilaissa oli mainittu varsin väljästi: ”… syy-yhteyden katsotaan olevan olemassa silloin, kun asetuksessa mainittua tekijää on ollut työssä siinä määrin, että se voi pääasiallisesti aiheuttaa asetuksessa tarkoitetun sairauden”. Ammattitautiasetuksessa taas kerrottiin tarkemmin, että ”Sairauden toteaminen ammattitaudiksi edellyttää sellaista lääketieteellistä tutkimusta, jossa on käytettävissä riittävä tieto työssä olevasta altistuksesta”.

On tietysti selvää, että varsin pitkän altistumisen vaativat vammat eivät muutaman vuoden aikana häviä olemattomiin.

Vuoden 2016 alusta uusi työtapaturma- ja ammattitautilaki kumosi vanhan ammattitautilain ja -asetuksen. Uusi laki toistaa saman vaatimuksen kuin aiempi asetus:”… Sairauden toteaminen ammattitaudiksi edellyttää sellaista lääketieteellistä tutkimusta, jossa on käytettävissä riittävä tieto työntekijän työolosuhteista sekä työssä olevasta altistuksesta.” Tämän lisäksi lakiin on kirjattu myös: 27§: ”… Nämä sairaudet korvataan ammattitautina, kun työntekijän osoitetaan altistuneen asetuksessa mainitulle tekijälle siinä määrin, että se on voinut pääasiallisesti aiheuttaa sairauden eikä syynä sairauteen ole selvästi muu syy.” Tämä altistumisen osoittamisen tarve on nyt se merkittävin muuttunut tekijä ammattitautien vahvistamisessa. Ennustan, että ammattitautiepäilyjen yhteydessä yhä enemmän tulee tarvetta asianmukaisesti tehdyistä mittauksista ja altistumisselvityksistä.

Jos altistumistietoja ei ole järjestelmällisesti kerätty eikä säilytetty, on varsin todennäköistä, että syntyvistä vammoista huolimatta vahvistettuja ammattitauteja ei tule enää samassa määrin kuin aiemmin. Kun tähän soppaan tuodaan vielä altistumistietojen sirpaloituminen toimintojen ulkoistamisten ja ulkomaisen työvoiman lisääntyvän käytön takia, on todellakin oletettavaa, että ammattitaudin perusteella saatavat korvaukset jäävät monelta osin myöntämättä. 

Alkaneen vuoden kunniaksi nyt voisikin olla hyvä aika työympäristöistä vastaavien uudenvuodenlupaukselle tehdä ajantasaiset melu- ja tärinäaltistumisten arvioinnit ja tarvittaessa mittaukset, sekä aloittaa näiden haittojen torjuntatyö työympäristöjen kehittämiseksi. 

Tietoa ja taitoa altistumismittauksien ja -selvitysten tekoon saat MIPin järjestämistä koulutuksista.

Blogin kirjoittaja Tapani Ollila on MIP Electronics Oy:n Senior Advisor, mittaamisen kokenut asiantuntija ja alan ykkösnimi.

Tapani Ollila: "Melun mittamisessa tärkeintä ei ole lukema"

----------------------------------------------------------------------------------------

Tutustu koulutuksiimme tai pyydä tarjous!

Pyydä tarjous: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.tai p. 050 571 2344

Tarvitsetko lisää tietoa?

050 571 2344 Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Viesti
Vaadittu tieto
Nimi
Vaadittu tieto

Organisaatio
Invalid Input

Sähköposti
Kirjoitathan sähköpostin oikeassa, validissa muodossa

Email
Invalid Input

Puhelinnumero
Invalid Input

Evästeet sivuillamme

Sivustomme käyttää evästeitä. "Hyväksyn evästeet” -nappia painamalla hyväksyt evästeiden käytön. Osa evästeistä on välttämättömiä sivuston toiminnan kannalta, kun taas toiset auttavat meitä parantamaan tätä sivustoa ja käyttökokemusta (seurantaevästeet). Huomioithan, että evästeiden kieltäminen voi vaikuttaa sivuston toimivuuteen.