Minulta on monesti kysytty, kannattaako joku kone ostaa, kun sen kyljessä on tarra LWA 98 dB. Siihen sanon, että kannattaahan se, jos kaikissa muissa samaa tarkoitusta varten tehdyissä vaihtoehdoissa on LWA lukema jotain tätä suurempaa. Paljon muuta siitä tarrasta ei sitten hyötyä olekaan kotikäyttäjälle. Toki olisi hyvä, että käyttäjä havahtuisi vaikkapa käyttämään kuulonsuojaimia, kun kerran dB-arvo on noin suuri.
Kaupasta ostettu kone on erittäin todennäköisesti aina CE-merkitty ja käyttäjän pitäisi silloin pystyä luottamaan siihen, että kone on rakennettu kaikkien turvasäännösten mukaisesti.
Miksi siitä käyttöohjeesta pitäisi välittää?
Ainakin kannattaa tsekata se, mitä siellä on kerrottu käyttöön liittyvistä riskeistä, jotka koneen tekniikasta johtuen ovat vielä terveyttämme uhkaamassa. CE-merkki ei takaa täyttä käyttöturvallisuutta, vaan vain sen, että rakentamisessa on huomioitu turvallisuus. Kaikki tarpeellinen informaatio on löydettävissä käyttöohjeesta. Koneesta aiheutuvat melu- ja tärinäarvotkin kerrotaan aina käyttöohjeessa. Ulkona käytettävissä koneissa on lisäksi koneen kyljessä melupäästöarvotarra, jossa on joku dB-luku väliltä 93–107.
Ulkona käytettäville koneille melupäästörajat on ilmoitettu valtioneuvoston asetuksessa 953/2006. Kummallista tässä on se, että useimmiten tämä ilmoitettu arvo on täsmälleen sama, minkä asetus kyseiselle konetyypille sallii. Ymmärrän konevalmistajan tarpeen tehdä juuri sellaisia laitteita, kuin saa kaupattua. Eivät nuo päästöarvotkaan paljon paremmaksi muutu, jos sallittua – tai oikeammin sanottuna haluttua – rajaa ei muuteta. Jos markkinat haluavat meluttomampia laitteita, niitä tulisi vaatia. Kyllä konevalmistajat tekevät juuri sellaisia laitteita, joita haluamme, mutta sillä on tietysti hintansa.
Koneen käyttö ja olosuhteet ovat yleensä kovin paljon erilaiset kuin ne, joissa tuo ilmoitettu arvo on mitattu.
Ja mikä ihme se LWA sitten on? Käyttöohjeesta selviäisi sekin, että sillä tarkoitetaan äänitehoa eli melupäästöarvoa, joka on siis ominaisuussuure. Sitä ei voi suoraan soveltaa arvioitaessa käyttäjän korvan kokemaa melutasoa. Se vaatisi aina mittaamista todellisissa käyttöolosuhteissa.
Mittaaminen ja melupäästöarvojen arviointi kyllä onnistuu kaikilta, jotka ovat vähänkin perehtyneet melupäästöstandardeihin ja hallitsevat mittaustekniikan. Jos osaamisessa on aukkoja, niihin löytyy apua MIPin asiakasratkaisuista ja koulutustarjonnasta. Toivon meluttoman kesän toivossa, että näitä melupäästön kyvykkäitä vähentäjiä ja mittaamisen taitajia olisi niin konevalmistajien kuin -maahantuojien organisaatioissa. Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että meluttoman tekniikan ymmärtäjiä ja haluajia löytyisi myös myyjien ja ostajienkin joukosta.
Blogin kirjoittaja Tapani Ollila on MIP Electronics Oy:n Senior Advisor, mittaamisen kokenut asiantuntija ja alan ykkösnimi.
Lisätietoa äänitehomittauksista:
https://www.mip.fi/fi/asiakasratkaisut/aanitehotason-mittaus
