Hyväähän tuossa on se, että melusta aiheutuvat vammat jatkavat vähentymistään, mutta miksi meluvammamäärät vähentyvät?
Tähän tilastotarkastelu ei anna vastauksia. Kuuloliiton mukaan fakta on kuitenkin se, että työikäisistä 11 % kärsii jonkinasteisesta kuulonalenemasta. Se tarkoittaisi noin 350 000 kuulo-ongelmista kärsivää henkilöä. Tämän päälle tulevat vielä ne, jotka eivät vielä tunnista kuulovammaansa tai myönnä sellaista omaavansa.
Meluntorjunnan sinnikkäänä puolestapuhujana voisin hyvinkin ylpeänä nyt hehkuttaa, että työperäiset meluvammat näyttävän vähenevän huimaa vauhtia. On juhlan paikka, jos olemme onnistuneet merkittävästi pienentämään melualtistumisia työpaikoilla tehokkaiden melua alentavien keinojen käyttöönoton takia.
Mutta onko tämä totta? Tukevatko mitkään melukartoitukset tai melualtistumisselvitykset tätä havaintoa? Tiedetäänkö yleensäkään, mitä melualtistumiset työpaikoilla nykyään ovat?
Nyt on tärkeä huomata, että ammattitauti voidaan yleensäkin todeta vain niillä työntekijöillä, jotka on vakuutettu. Tästä voidaan päästä miettimään yhtä juurisyytä meluvammojen vähenemiselle. Ovatko esimerkiksi kausi- ja vuokratyövoima tai ulkomailta tulleet työntekijät mukana terveysseurannoissa tai onko heidän edes mahdollista päästä kuulontutkimuksiin? Jos heille mahdollisesti syntyneistä meluvammoista ei ole mitään tietoa, vamman syntyä ei voida pistää minkään työpaikan ”piikkiin”. Tällöin tilasto kaunistuu ikään kuin itsestään. Meluvammoista ja niiden syntymisestä on näin tulossa melutyötä tekevien henkilökohtaisia ongelmia, joihin itse kukin voi vaikuttaa vain kuulonsuojaimia käyttämällä.
Kuulonsuojaimet ovat hyvin perustellusti erittäin tarpeellisia henkilön omaan suojautumiseen liittyviä apuvälineitä kaikkialla, missä vaarallisen voimakkaita melutasoja esiintyy. Koska emme voi ”työkorvia” vaihtaa ”kotikorviksi”, sama pätee myös vapaa-ajan tilaisuuksiin, jotta vammoja ei syntyisi. Korona-aika on kuitenkin osoittanut, että suojainten käyttöön liittyy paljon laiminlyöntejä ja näennäissuojautumista. Kun mietin tätä käyttäjän kannalta, voin hyvin ymmärtää, että kuulonsuojaimien käyttöön liittyy paljon ikäviä haittoja, joiden vuoksi suojaimen käyttö jää huonoksi. Kuulonsuojaimista sanotaan, että ne hiostavat, puristavat, rasittavat niskaa, haittaavat juttelua, vääristävät kuulemista jne. Lisäksi erityisesti työpaikoilla tulee välillisiä seurauksia, kuten työohjeiden väärinkuulemiset ja varoittavien äänien kuulemisvaikeudet. Tästä voi puolestaan seurata laatuvirheitä ja tapaturmia. Nämä käyttöä haittaavat ja työtehoa alentavat syyt ovat kyllä tunnettuja, mutta silti meluvammojen syntymisen estämiseksi on osoitettu vain melupaikkojen välttelyä ja suojaintenkäyttöpakkoa, eikä varsinaista meluntorjuntaa.
Avain parempaan tulevaisuuteen ei ole ammattitautitilastojen tuijotus, vaan aktiivinen toiminta melujen alentamiseksi.
Ensimmäinen askel on luotettavan melutiedon keräys. Sillä saataisiin vastauksia kysymyksiin, mikä altistumista aiheuttaa ja miten paljon melua pitäisi alentaa. Kun melualtistumisselvitykset tehdään kuten työturvallisuuslaki ja meluasetus edellyttävät – riittävällä mittauskyvyllä ja taidolla arvioida melumittaustuloksia – voidaan meluntorjunta kohdentaa tehokkaimmin vaikuttaviin kohteisiin. Saatavilla on nykyisin huippuluokkaisia mittausvälineitä ja tietotaitoakin niiden käyttämiseen.
Kynnyskysymys on: Onko tahtoa osaamisen kasvattamiseen ja työolojen parantamiseen?
Kirjoittaja Tapani Ollila on MIP Electronics Oy:n Senior Advisor, mittaamisen kokenut asiantuntija ja alan ykkösnimi.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
MIP kouluttaa mittaamiseen ja mittalaitteiden käyttämiseen!
Katso avoimet koulutuksemme täältä
Tai pyydä tarjous: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. tai p. 050 571 2344
