Mittalaitteet ja mittausratkaisut - blogi

Written by MIP

Published: 04 September 2024

Arvioinnista mittauksiin, vai miten se menikään?

Tärinäasetus VNA 48/2005 vaatii tärinäaltistumisen arviointia ja tarvittaessa mittausta. Tämä ohje on mielestäni nurinkurinen; minusta arviointi edellyttää mittausta ennen kuin arviointia voidaan tehdä. Alustavaan tarkasteluun voi toki saada tietoa joistakin tietokannoista tai konevalmistajan tärinäarvoilmoituksista. Mitä kauempana nämä arviointiin kerätyt tiedot ovat todellisesta työsuorituksesta, sen epävarmemmaksi arviointi muuttuu. Pääsääntöisesti työkoneiden valmistajien käyttöohjeissa ilmoittamat tärinäarvot ovat käyttökelpoiset vain uuden koneen valintakriteereinä, altistumisen määrityksiin ne eivät juurikaan sovellu. Nämä niin sanotut ‘päästöarvot’ eivät ota huomioon todellista työtapaa, mikä on altistumisen kannalta ratkaisevinta.

Käsiin kohdistuvan tärinän mittausta ei juuri koskaan toteuteta koko päivän kestävillä henkilökohtaisilla annosmittauksilla, vaan eri työvaiheista otettujen näytteiden perusteella. Mittauksessa käytettävä anturi kiinnitetään kädensijaan sellaiseen paikkaan, missä se ei häiritse työsuoritusta. Avainasemassa tässä on työpaikan oma aktiivisuus, sillä altistumisen mittaus vaatii ammattilaisen itsensä tekemää työskentelyä juuri niillä koneilla, joita työpaikalla on. Tämä siksi, että työpaikalla omaksuttu työtapa voi olla merkittävästi suurempi altistaja kuin itse koneesta aiheutuva tärinä.

Kehoon kohdistuva tärinä aiheutuu yleisimmin päältä ajettavista työkoneista, joiden kuskinpenkillä istutaan pitkiäkin aikoja päivässä. Kehotärinäaltistumista mitataan normaalin työpäivän ajotilanteista 2–4 tuntia kerrallaan. Mittariin liittyvä anturi sijoitetaan kuskin ja penkin väliin. Mukavuussyistä anturi on joustavan kumilätkän sisällä, ettei anturin päällä istuminen olisi niin kovin epämukavaa. Vaikka ammattitautia ei kehotärinäaltistumisesta voikaan saada, voi mittauksella osoittaa selkeästi ajotavan vaikutukset tärinän suuruuteen.

Kun tärinäaltistuminen työstä tunnetaan, saadaan henkilöä vahingoittavaan toimintaan kohdistettua korjaustoimet heti. Näin ennaltaehkäistään vammojen synty jo varhaisessa vaiheessa. Jos yksikin tärinästä aiheutuva selkäkipu tai käsivamma saadaan mittaustiedon avulla estettyä, on mittarin hankinta maksanut itsensä takaisin.

 Tärinätyön riskit ovat hallittavissa

Altistumisen mittaus ja arviointi lähtee vaarojen tunnistamisesta eli työsisältöjen tarkastelusta. Oleellisinta on tarkastella tärinäaltistumista aiheuttavia töitä sekä työvälineitä ja sitten vielä niiden päivittäisiä käyttöaikoja.

Näistä tiedoista saadaan selvitettyä kokonaisaltistuminen ja löydetään hallintakeinot:

1. SUUNNITTELE
   • Tämä vaihe on osa työpaikan vaarojen tunnistamista ja tähtää mittausten koesuunnitteluun ja työtilanteiden simulointijärjestelyihin, jotta kaikki altistumista aiheuttavat tekijät saadaan tarkasteluun mukaan.
2. TOTEUTA
   • Suunniteltujen mittausten toteutus todenmukaisissa työtilanteissa.
3. ARVIOI
   • Tulokset on aina analysoitava häiriötekijöiden poistamiseksi ja altistumistiedon selvittämiseksi. Tarvitaan myös altistumisen laskentaa mittaustuloksista ja päätelmien tekoa, eli riskien arviointia.
4. TOIMI
   • Kun riskit on arvioitu, alkaa päätösten teko ja korjaavien toimien toteutus, eli tärinäntorjuntaohjelma.
5. SEURAA
   • Tärinäaltistumisen alentamistoimien tehokkuutta pitää myös muistaa seurata. Muitakin muutoksia töissä voi aina tapahtua, joten tilannekartoituksia on syytä tehdä ainakin niistä töistä, joihin muutoksia on kohdistettu. Työtavatkin voivat vaihdella, mistä syystä tarkentavia mittauksia tarvitaan.

Ymmärrän hyvin, että tällainen mittaus- ja arviointiprosessi on varsin raskas toteuttaa ja ulkopuolisen konsultin käyttö kaikissa vaiheissa voi olla melko kallista. Ulkopuolisen avun käyttö voi myös viivästyttää prosessia aikataulujen yhteensovittamisen takia. Työsuojeluhenkilöstön hallinnassa olevat mittalaitteet ja niiden käyttöön opastavasta koulutuksesta saatu osaaminen voisi madaltaa kynnystä tiedonhankintaan. Silloin kaikki kuvatut vaiheet voidaan hoitaa omalla työllä ja vain altistumisten laskentaan voidaan kaivata ulkopuolista apua.

Tapaturmat ja ammattitaudit ovat kaikilta osin hallittavia ja niistä aiheutuvat kustannukset minimoitavissa. Meluvammojen ja tärinätautien ehkäisemiseksi tarvitaan vain sopivat mittalaitteet ja osaaminen. Apua molempiin saat MIP Electronics Oy:n laitemyynnistä ja koulutuspalvelusta.