Tapani Ollila, Senior Advisor
Tarkoituksella kuuntelemme vaikkapa puhetta, musiikkia tai hiljaisuutta ääninä, jotka koemme tarpeellisiksi. Hiljaisuudella en tässä tarkoita täydellistä äänettömyyttä, sillä sellainen herättää meissä epävarmuutta. Kun mitään ei kuulu, alkavat oman kehon sisäiset äänet hallita kuuloaistimuksia. Tällöin emme voi olla enää varmoja, pitääkö niille äänille tehdä jotain tai onko ympärillämme tapahtumassa jotain odottamatonta. Tarvitsemme hallittua ääniympäristöä, jossa mieli rauhoittuu ja virkistyminen mahdollistuu? ”Kuulosi on korvaamaton – mitä sinä haluat kuulla?” [Kansallisen työsuojeluviikon tunnus 1998]
Kuulemme myös paljon epämiellyttäviä ääniä, joita emme toisaalta haluaisi kuulla, mutta jotka ovat kuitenkin tarpeellisia kuulla. Tällaisia ääniä ovat esimerkiksi varoittavat signaalit, hälytykset ja varoitukset tai huudot, joiden kuuluessa on jotenkin pääteltävä, miten pitää toimia. Näiden osalta tarvitsemme ääniympäristön, joissa nuo tarpeelliset äänet ovat selkeästi kuultavissa. ”Millään et näe yhtä hyvin kuin silmillä – paitsi korvilla, joilla voit ’nähdä’ taaksekin päin.” [Melunauha, Työterveyslaitos 1991]
Yleensä kiinnitämme huomiota vain niihin ääniin, joita emme halua kuulla, ja joille on syntynyt yleismerkitys ja käsite MELU. Melua voivat olla myös sellaiset äänet, joita haluamme kuulla, mutta jotka aiheuttavat korvalle vahinkoa. Kun tiedostamme melun, se tarkoittaa, että tilanne on mahdollisesti meille vaaraksi ja sille olisi tehtävä jotakin. Parasta olisi, että haluaisimme myös toimia niin, että tuo haitaksi koettu melu saataisiin muunnettua täyttämään hyvän ääniympäristön kriteerit. ”Melussa olon jälkeinen suhina korvissa on kuuloaistin hätähuuto.” [Bilsom juliste 1990-luvulta]
Melun mittaaminen ei tarkoita vain mittarin lukemista. Se on myös tarkoituksenmukaista ja suunnitelmallista toimintaa, jotta saisimme paremman käsityksen havainnoistamme ja hyvän pohjan haittojen torjumiseksi. Koska kyse on pohjimmiltaan terveysperusteisista lähtökohdista, melua tulisi mitata yhdenmukaisilla menetelmillä ja luotettavilla laitteilla. Tällöin tulokset ovat verrannollisia sovittuihin ja yleisesti hyväksyttyihin viitearvoihin. Jos tästä luotettavuuden perusperiaatteesta luovutaan, mittaustulokset menettävät merkityksensä. ”Mittaamisen lähtökohta on mittauksen tarkoituksen ymmärtäminen.” [Wikipedia]
Luotettava mittalaite ja soveltuva selvitysmenetelmä edellyttävät myös osaavaa mittarin käyttäjää. Koska melun mittaajille ei ole asetettu pätevyysvaatimuksia eikä mittausten suorittamisesta ole ollut saatavissa avointa koulutusta, ei Suomeen ole päässyt kehittymään riittävästi äänimittauksiin perehtyneitä asiantuntijoita. Valitettavasti osaavien mittaajien puute on tuonut työpaikoille itseoppineita, asiasta kiinnostuneita henkilöitä, jotka kokevat melun mittaamisen liiankin helpoksi vaikkapa kännykällä. ”Asiantuntija on henkilö, jolla on kanssaihmisiään selvästi perusteellisemmat ja laajemmat tiedot joltakin alalta.” [Wikipedia]
MIP Electronics Oy on täyttämässä osaajakoulutuksen puutteita järjestämällä melun mittaamisen peruskurssin ’Ääntä vai melua – Käsitteet ja mittaustekniikat.’ Toimin kurssin suunnittelijana ja pääkouluttajana. Asiantuntijuuteni perustana on yli 30 vuoden kokemus äänimittauksista.
”Mitä Sinä teet, kun mittaat melua?”
