Luin äskettäin kahden brittiläisen akustiikan alan kalibrointilaboratorion pääinsinöörien, John Cambell (Campbell Associates) ja Martin Williams (Cirrus Research), julkaiseman artikkelin, joka oli aika karua luettavaa halvan äänitasomittarin ostajalle. Alkuperäinen artikkeli löytyy Institute of Acoustics -julkaisusta Acoustic Bulletin May-June 2021 (sivulta 50 alkaen). Sen verran kiinnostava ja ajankohtainen tuo vuoden 2021 juttu oli, että piti se kääntää suomeksi. Tämän artikkelin käännöksen voit kokonaisuudessaan lukea täältä.
Artikkelin päätulos oli, että kun mittarin mainospuheissa kerrotaan sen täyttävän äänitasomittarin standardivaatimukset (IEC 61672), niin näillä puheilla ei näyttäisi juurikaan olevan katetta. Kaikki kuudesta tutkitusta alle 350 euron hintaisesta mittarista jäivät kiinni jostakin perusvaatimuksesta, eli eivät läpäisseet kaikkia standardissa vaadittuja kalibrointitestejä.
Cambell ja Williams päätyivät testaamaan vain niitä mittareita, jotka oli suunniteltu noudattamaan standardia IEC 61672, eli ainakin paperilla niitä piti voida kutsua äänitasomittareiksi. Saivartelija sisälläni sanoo, että suunniteltu ei ole vielä tehty. Kun sanotaan laitteen olevan suunniteltu standardin mukaiseksi, se ei tarkoita, että se olisi tehty standardin vaatimukset täyttäväksi. Se näytti olleen myös tämän artikkelin päätelmä, sillä mikään tutkituista laitteista ei täyttänyt kaikkia löyhimpiäkään määräaikaistarkastuksien kriteereitä.
Mitä mittarit näyttävätkään?
Eniten poikkeamia oli laitteiden lineaarisessa äänitasonäyttämässä sekä taajuusalueen ala- ja yläpäässä. Toisin sanoen mitattaessa erilaisia ääniä tällaisella halvalla mittarilla, ei voi mitenkään olla varma, kuinka suuri äänitason muutos todella on. Tai jos ääni on pienitaajuista murinaa tai suuritaajuista vinkunaa, ei voi tietää näyttääkö mittari lähellekään oikein. Tuloksia ei voi näissä tapauksissa pitää edes suuntaa antavina, sillä suuntahan on tällaisilla mittareilla täysin hukassa.
Testituloksia vähän pidemmälle silmäillessäni näytti tilanne vieläkin huonommalta. Lyhytaikaisista äänipurskeista koostuvan signaalin testauksissa vain yksi mittari oli kelvollinen. Muilla mittareilla virhenäyttämä oli lyhyimmillä purskeilla pahimmillaan jopa -52 dB ja parhaimmillaankin -16 dB, kun hyväksyntä raja oli -5,3 dB. Suunnittelussa on siis epäonnistuttu varsin totaalisesti tai oiottu karkeasti, jotta hinta saataisiin mahdollisimman halvaksi.
Arvostatko kuuloasi?
Mittarin ostoa harkitsevan ammattilaisen tai työpaikan kannattaa miettiä, paljonko voi satsata kuulon kannalta merkityksellisen meluilmiön havaittavuuteen. Jos valitsee halvimman, ei arvosta kuuloaistia juuri minkään arvoiseksi. Sen sijaan muutaman satasen lisää satsaten saa ainakin sen suuntaa antavan mittarin käyttöönsä.
Mittarikaan ei tee vielä meistä mittaajaa, sillä mittaajan on tunnettava mittarin kyvykkyys ja myös mittaustekniset puutteet ja epävarmuudet sekä osattava tulkita, mitä tulos tarkoittaa. Tutustu mittareihimme, joihin on tullut mielenkiintoisia uutuuksia, sekä koulutustarjontaamme. Tai ole rohkeasti meihin yhteydessä, niin kerromme lisää.
